Peppi saapui, eli matkakertomusta ja kuvia

Lauantaina 21.1. lähdimme autolla Helsinkiin, josta oli tarkoitus lähteä laivalla kohti Tukholmaa illalla. Mukana oli koiralle monenlaista tarviketta, pesää, peittoa, kuppia, pantaa, hihnoja, leluja, ruokaa, turvavyöt autoon yms. Lapsille olimme kertoneet koiranhakureissusta torstaina ja kaikki olimme intoa täynnä. Lähdimme jo aamusta liikkeelle ja suuntasimme suoraan Itäkeskukseen, jossa ruokailimme ja ostimme pieniä juttuja vielä koiralle, kuten leluja ja palkkiomakupaloja Faunattaresta. Valjaitakin katselimme, mutta koska koko oli hyvinkin epävarma, niin emme niitä hankkineet vielä. Laivamatka Ruotsiin sujui hyvin, lasten kanssa teimme ostoksia ja katselimme hytissä tv:tä. Leikkihuone oli tupaten täynnä pikkuväkeä, joten sinne emme menneet.

22.1. aamulla Tukholmassa olimme n.10:00 paikallista aikaa. Tekstari kasvattajalle, että olimme päässeet maihin ja lähdemme ajamaan. Ajoaikaa oli googlen mukaan n.1h, mutta todellisuudessa meni vähän enemmän. Sää oli huono, taivaalta satoi isoja märkiä lumihiutaleita ja tiet olivat loskaisia. Viimeiset n.20km ajoimme ihan maalaismaisemissa ja lopulta löytyi oikea talokin, toisella yrittämällä. Siellä meitä jo odoteltiin.

Mustikka & Mansikka :)

Äitikoira Jenny

Iskäkoira: Yamazakura's INXS

Ensireaktio pentuihin oli, että ne on vielä pienempiä kuin kuvittelin. Kaksi pennuista oli jäljellä, meille tullut Mansikka ja veljensä Mustikka. Toiset kaksi olivat muuttaneet edellisenä päivänä. Äiti-koira Jenny otti meidät vastaan hyvin ystävällisesti, muutaman kerran haukahtaen ja sitten tuli rapsuteltavaksi. Pennut painivat ja touhusivat yhdessä, kun teimme paperit kuntoon ja kävimme käytännön juttuja läpi. Isäkoira Liso suhtautui meihin vähemmän ystävällisesti, mutta semmoisiahan osa shiboista on vieraita kohtaan. Sinällään en ollut kovin yllättynyt. Komea uros on silti. Olimme kasvattajan luona ehkä reilun tunnin, sitten lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Autossa Peppi vähän aikaa itkeskeli, aika kovaäänisestikin, kunnes rauhoittui nukkumaan. Matkalla pidettiin ruokatauko ja sitten ajettiin sukulaisiin kyläilemään ennen laivan lähtöä. Siellä Peppi tapasi ensimmäisen koirakaverin, Sepin, joka on jack russelinterrieri.

Koirakaveri Sepi

Erik & Karo ihastuivat KettuTyttöön <3

Laivamatka kotiin sujui hyvin. Peppi kävi useamman kerran laivan kannella värjöttelemässä ennenkuin suostui sinne pissaamaan. Hyttiin ei kuitenkaan vahinkoja tullut. Ruoka maistui vähän huonosti. Unta saatiin kuitenkin kaikki ja Pepin pesä oli sille mieleinen. Lapset eivät meinanneet malttaa antaa pennun olla, mutta onneksi Peppi oli tottunut lapsiin jo kasvattajansa luona. Laiva saapui Turkuun aikaisin aamulla ja ajelimme Auraan asti suoraan, jossa Peppi hoiti hätänsä ja me otimme aamiaista huoltoasemalla. Koska Peppi suhtautui pannassa kulkemiseen vähän niin ja näin, päätimme käydä ostamassa valjaat jo kotimatkalla. Faunattaren myyjä kyllä kysyi Pepistä, että onko shar pein pentu, ehkä tarkoitti chowchowta? Sopivat, mutta riittävän reilut valjaat löytyivät koiralle.

Laivalla Alina & Peppi.

Kaverukset Hugo & Peppi.

Kotona odotti sitten kissalauma. Peppi oli ihmeissään ja vähän haukkui kissoille. Kerttu oli eniten kauhuissaan, kaikki muuthan ovat eläneet ennenkin koiran kanssa. Kertun murinaa kesti pari päivää, mutta sitten se väheni ja viikossa homma toimii jo aivan mainiosti.

Vihdoin lisää tietoa Ruotsista

Kauan tätä tietoa on odoteltu, eli kumpi nartuista on minun :) Nyt tiedän, se on se vaaleampi kuonoinen, vaaleanpunapantainen typsykkä. Yamazakura's Mansikka :D Sain myös uuden kuvan sähköpostiini, tässäpä se teillekin. Kuvan otti Lotta Arborelius. Vain viisi päivää ja kohtaamme. Tekisi jo nyt mieleni nostaa tuo kuvan söpöliini syliini. Kettutyttö <3

Posti toi myös Pepille tilaamani nimikyltin pantaan puhelinnumeroiden ja nimen kera. Pikkuhiljaa täällä on kaikki tarvittava pikkukoiralle.

Alakuvassa on molemmat tytöt jokunen viikko sitten. Kuvan otti Anna Gyllin. Sisko jää hänelle itselleen.

Ensimmäiset kuvat pikku-shiboista

Nämä kaksi kuvaa sain Annalta Ruotsista, kun aloin kysellä pennuista. Pennut ovat kuvissa n. 2viikon ikäisiä ja silmätkään eivät ole ihan vielä auki. Kuvissa on pentueen tytöt, joista toinen on jäämässä kasvattajalle itselleen jatkokäyttöön ja toinen muuttaa Suomeen. Mutta kumpi on kumpi?

Miksi shiba?

Taisi olla vuosi 2006. Corgi-poikamme Sulo menehtyi äkillisesti sairastuttuaan ja koiran paikka jäi auki. Töissä käsiini eksyi vanha Koiramme-lehti, jossa oli rotuesittelyssä shiba. Ihastus tapahtui välittömästi. Jo samana vuonna kävimme Jyväskylän koiranäyttelyssä shiboja tervehtimässä ja rapsuttamassa. Aika ei ollut kuitenkaan oikea, koska esikoisemme oli 2vuotias ja toisesta lapsesta oli ajatusta. Mutta shiba jäi elämään mielessä. Syksyllä 2011 ajatus koirasta taas pulpahti pinnalle. Esikoinen oli aloittanut koulun ja pikkuvelikin täytti 4vuotta. Nyt olisi aika toteuttaa haave. Pennun löytäminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa. Shiba-yhdistyksen pentulista loisti tyhjänä. Kolmea vasta syntymässä olevaa pentuetta kyselin. Varauksia oli kaikissa jo runsaasti. Eräs kasvattajista vinkkasi kurkkaamaan Ruotsin tarjontaa. Voi ihmettä, siellä oli pentuja listalla. Päätin kokeilla onneani, vapaita narttuja, ihanko totta, meille koiravauva, sieltä sen saisi. Muutaman päivän kirjoittelun jälkeen päätimme, koira tulee sitten Ruotsista. Suomen pentuvälittäjä vielä uskalsi sanoa, että kyseessä on hyvä kasvattaja, johon voimme luottaa.

Shibassa on monta asiaa, jotka miellyttävät.

• Se on näppärän kokoinen, kulkee helposti mukana ja myös ekaluokkalainen voi viedä sen tarvittaessa yksin ulos.

• Sillä on helppohoitoinen turkki, joka on myös säänkestävä.

• Se ei räksytä, kuten pystykorvat monesti tekevät.

• Se on siisti luonnostaan.Se pesee itseään kissan tavoin ja sisäsiisteys opitaan varhain.

• Se on yleensä melko rauhallinen sisätiloissa (toki pennun vilkkaus kuuluu asiaan).

• Se on ulkonäöltä tosi kaunis.

• Sen kanssa voi harrastaa monenlaista. Homma on lähinnä itsestä kiinni.

• Se kiintyy omaan perheeseensä syvästi, mutta voi olla vieraita kohtaan varautunut tai välinpitämätön.
  
  
• Se on rotuna vielä melko terve.
  
• Se jaksaa vetää pitkän lenkin, mutta sen elämä ei mene sekaisin, vaikka välillä käytäisiin vain korttelikierros.
  

Siksi shiba.

Blogin aloitus

Tänään on se päivä, että blogi vihdoin syntyi. Ajatus sivun perustamisesta on ollut vireillä jo pidempään. Nyt se on tehty. Kertun elämässä on tänä vuonna tapahtumassa isoja juttuja, joista suurin tietenkin on suunnitelma tehdä pentue. Toiseksi suurin varmasti on uusi perheenjäsen, "kettutyttö" Peppi, joka saapuu kotiin samana päivänä, kun Suomi äänestää itselleen uuden presidentin. Mitä jännimmät vaalivalvojaiset luvassa tänä vuonna. Sivuosassa mukana ovat meidän neljä norjalaista metsäkissaa: Pyrtsi, Sissi, Emma ja Milla, jotka ovat kaikki eläkkeellä sekä kasvatuksesta että näyttelyistä.

Tästä on hyvä jatkaa, Kertun ja Pepin seikkailut ovat vasta alussa. Odotan niitä innolla ja mielenkiinnolla.