ja mitään uutta ei ole raportoivaa kissarintamalla. Kerttu ei vaan juokse, että pennut pysyvät nyt poissa kuvioista. Kollia on jouduttu vaihtamaan tämän juoksemattomuuden vuoksi, mutta nyt on eräs komea uros mielessä. Epäilen, että keskikesällä ei juoksuja tule, että syksyyn mennään. Toisaalta saadaan vapaampi kesä.
Peppinen täytti 6kk ja on hyvin aikuismainen ulkoiselta olemukseltaan. Mielestäni siitä on tullut isänsä kopio, ilme ja olemus on aivan upeat (niinkuin mä uutena rodun harrastajana jotain ymmärtäisin ;) ) ja siskon kuviin verrattuna sain mielestäni paremman pennun. Kasvattajat voivat olla ihan erimieltä, mutta tämän olisin itsekin valinnut, kun nyt kuvia vertailen.
Peppi aloittaa koirakoulussa arki-tokon 12.6. ja 1.7. mennään ensimmäiseen koiranäyttelyyn. Muuten vietetään leppoisaa aikaa yhdessä, käydään välillä koirapuistossa, ja ollaan pihahommissa. Pepillä on juoksulanka pihassa, samoin mökillä, kun irti emme uskalla päästää. Tänään kävimme koulun lemmikkipäivässä yli 40 ekaluokkalaisen rapsutettavana ja Peppi oli erittäin mallikelpoisesti siellä. Voin olla siis ylpeä luontevasti käyttäytyvästä, ystävällisestä koirastani <3 Myös Kerttu edusti mallikkaasti cornish rexejä paikalla pinkeissä valjaissaan. Tosin sinne oli tuotu vain yksi kissa Kertun lisäksi, joka oli pyykkikorissa jonkun verkkokyhäelmän alla... Kissaparka :D
Kesän lopulla on vielä yksi kiva juttu tulossa, mennään Pepin kanssa Suomen shibayhdistyksen kesäpäiville. Odotamme tapaavamme monia facebookissa ja foorumilla tutuksi tulleita ihmisiä ja koiria ja saavamme nauttia kauniistä kesäsäästä, mökkeilystä ja leppoisasta tunnelmasta siellä :) Myös neiti 7v odottaa sinne pääsyä, siitä tulee tyttöjen reissu.
maanantai 28. toukokuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Kuulumisia KettuTytöltä ja Kissa Kikkuraltakin
Kuukausi on kohta mennyt viime kirjoituksesta, hui! Kerran tässä jo aloittelin, mutta sitten en ehtinyt kirjoitella kunnolla ja tuhosin viestin. Yritän nyt uudelleen.
Peppi pepsuttaja täyttää huomenna 4 kuukautta! Aika rientää ja pikkupennusta on kasvanut iso tyttö. Tällä hetkellä on alkanut hampaiden vaihtuminen, kaksi pientä ylähammasta jo kasvaa eteen, alhaalla on vastaavasti kolo kahden hampaan verran. Tein suuntaa antavan mittauksen äsken, Pepsu on 35cm korkea. Painoa on jotain 6+ kg. Toisilla rokotuksilla painoi 5,9kg ja siitä on puolitoista viikkoa aikaa. Luultavasti ei kovin paljon enää kasva, oikeastaan yllätyin, että saavuttaa mittansa jo näin nuorena.
Pepille kuuluu muuten ihan hyvää. Silmät paranivat tippakuurilla ja nyt niissä ei ole vikaa. Koirapuistossa ollaan käyty muutaman kerran ja siellä leikkii jo kivasti muiden koirien kanssa. Ensimmäiset kerrathan Peppi pyöri ihmisien jaloissa. Toki vieläkin on kiva käydä vähän tutustumassa ihmisiin :D
Meillä nyt pihassa juoksulanka, jossa Peppi voi olla tarkkailemassa ohikulkevia ihmisiä, tonkimassa pihaa ja syömässä keppejä ja oksia. Mielellään välillä jääkin vielä ulos, kun muut tulevat sisälle. Ajatus aitauksen rakentamisesta saa viivytystä, koska päätimmekin alkaa talon ulkorempan jo tänä kesänä. Aitaus olisi vain tiellä, pysytään siis juoksulangassa vielä. Sisäsiisteys alkaa olla kuosissaan, mutta kylläpä se vei paljon enemmän aikaa, kun keskimäärin rotutovereilla. Ehkä talvi on hieman epäkiitollinen aika olla koiranpentu.
Kissa Kikkurainen odottelee juoksua ja sen oikean kissaprinssin kohtaamista. Laitan tietoja enemmän siitä, kun ovat tavanneet. Sienitestin lopullinen tulos tuli torstaina ja puhtaita ollaan sekin suhteen :) Kerttu on kasvattanut täydellisen turkin ja merkkiäkään juoksusta ei ole sitten ollut, edellisestä on siis
3 kuukautta :-o Olen aika yllättynyt tästä.
Ensi viikolla arki palaa tähänkin taloon. Talvilomat on pidetty, tosin kotona nekin, sairaslomat loppuu. Peppikin joutuu jäämään taas yksin kotiin, neljän viikon jälkeen. Tähän mennessä aika vähällä on päässyt, kiitos vuorotyön ja pikkukoululaisen. Tuleva viikkokin on kevyt, pari iltavuoroa, joten yksinoloa on niinä päivinä max. 2-3tuntia. Silti arkeen ja normaaliin elämään paluu tuntuu ihan hyvälle.
Peppi pepsuttaja täyttää huomenna 4 kuukautta! Aika rientää ja pikkupennusta on kasvanut iso tyttö. Tällä hetkellä on alkanut hampaiden vaihtuminen, kaksi pientä ylähammasta jo kasvaa eteen, alhaalla on vastaavasti kolo kahden hampaan verran. Tein suuntaa antavan mittauksen äsken, Pepsu on 35cm korkea. Painoa on jotain 6+ kg. Toisilla rokotuksilla painoi 5,9kg ja siitä on puolitoista viikkoa aikaa. Luultavasti ei kovin paljon enää kasva, oikeastaan yllätyin, että saavuttaa mittansa jo näin nuorena.
Pepille kuuluu muuten ihan hyvää. Silmät paranivat tippakuurilla ja nyt niissä ei ole vikaa. Koirapuistossa ollaan käyty muutaman kerran ja siellä leikkii jo kivasti muiden koirien kanssa. Ensimmäiset kerrathan Peppi pyöri ihmisien jaloissa. Toki vieläkin on kiva käydä vähän tutustumassa ihmisiin :D
Meillä nyt pihassa juoksulanka, jossa Peppi voi olla tarkkailemassa ohikulkevia ihmisiä, tonkimassa pihaa ja syömässä keppejä ja oksia. Mielellään välillä jääkin vielä ulos, kun muut tulevat sisälle. Ajatus aitauksen rakentamisesta saa viivytystä, koska päätimmekin alkaa talon ulkorempan jo tänä kesänä. Aitaus olisi vain tiellä, pysytään siis juoksulangassa vielä. Sisäsiisteys alkaa olla kuosissaan, mutta kylläpä se vei paljon enemmän aikaa, kun keskimäärin rotutovereilla. Ehkä talvi on hieman epäkiitollinen aika olla koiranpentu.
Kissa Kikkurainen odottelee juoksua ja sen oikean kissaprinssin kohtaamista. Laitan tietoja enemmän siitä, kun ovat tavanneet. Sienitestin lopullinen tulos tuli torstaina ja puhtaita ollaan sekin suhteen :) Kerttu on kasvattanut täydellisen turkin ja merkkiäkään juoksusta ei ole sitten ollut, edellisestä on siis
3 kuukautta :-o Olen aika yllättynyt tästä.
Ensi viikolla arki palaa tähänkin taloon. Talvilomat on pidetty, tosin kotona nekin, sairaslomat loppuu. Peppikin joutuu jäämään taas yksin kotiin, neljän viikon jälkeen. Tähän mennessä aika vähällä on päässyt, kiitos vuorotyön ja pikkukoululaisen. Tuleva viikkokin on kevyt, pari iltavuoroa, joten yksinoloa on niinä päivinä max. 2-3tuntia. Silti arkeen ja normaaliin elämään paluu tuntuu ihan hyvälle.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Hiihtoloma, sairasloma?
Tämä viikko ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Herra 4v sai vesirokon heti perjantaina päiväkodista tulon jälkeen. Ekat näpyt olivat kyllä jo päiväkodissa, kukaan ei vain tajunnut sitä vielä. 5päivää kunnon rokkoa, sitten alkoi paraneminen. Mies taittoi polvensa sitten laskettelurinteessä ja siitä sairaslomaa. Oma loma on sitten mennyt siinä sivussa, samoin neitokaisen. Ollaan oltu vain...
Sitten Peppi, aloin katsella, että jotain omituista on koiran silmissä. Ikäänkuin karvaa olisi lähtenyt luomista ja ne olisivat vaalentuneet. Iho on myös röpelöisempää. Silmät eivät kuitenkaan olleet vuotaneet enkä huomannut, että koira olisi niitä hangannut. Kyselin vähän mielipidettä shibakansalta facebookissa ja päätin kommenttien perusteella lähteä näytille eläinlääkärille. Onneksi meiltä on vain 700m eläinklinikka Tähteen, joten sinne teimme pienen päiväkävelyn. Palvelu oli erinomaista. Tarkoitus oli kysäistä, että varataanko aika asian tiimoilta, vai olenko kenties hysteerinen koiranomistaja. Anu otti meidät heti sisään, sanoi että olette jo tulleet ja hoidetaan asia nyt. Ei tainnut olla onneksi kovin kiireinen hetki. Silmät värjättiin ja katsottiin, että ei ole haavoja. Sitten saatiin kortisoni-antibioottitippakuuri ja ohjeet matkaan. Sidekalvoissa oli kuulemma myös turvotusta, että jokinhan niitä silmiä oikeasti vaivasi. 10päivää hoidellaan tipoilla, jos vointi meneekin huonommaksi, niin sitten yhteyttä eläinlääkäriin aikaisemmin. Rokotuksille mennään kuitenkin taas kahden viikon päästä, että jospa asia olisi hoidossa sitten. Peppi painoi tänään jo 5,4kg, tahti on huimaa ja mikähän jättiläinen tästä vielä kasvaakaan?
Kävimme tänään myös ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Peppi tapasi siellä innokkaita kavereita, oikeastaan vähän arastelikin niitä. Paikalla olivat mukavat beage, cavalier, mäyräkoira, ranskanbulli, cairni, puli-herra, kleinspitz ja pari kääpiöpinseriä. Ranskis oli oikeasti huippu, en olisi uskonut, että se on niin nopea ja ketterä :D Pepin rotu oli tuttu pulin omistajille, eräs mies kysyi myös Pepin rotua ja tuli vielä lopuksi kysymään, että se rotuhan oli siis simba? Heh, no annetaan anteeksi, taisi olla aika ihastunut pentuun, kuten oikeastaan kaikki muutkin...
Kertun asiassa ei uutta. Kolli on odottamassa, neiti ei ole juossut sitten joulun. Etenee siis omalla painollaan.
Sitten Peppi, aloin katsella, että jotain omituista on koiran silmissä. Ikäänkuin karvaa olisi lähtenyt luomista ja ne olisivat vaalentuneet. Iho on myös röpelöisempää. Silmät eivät kuitenkaan olleet vuotaneet enkä huomannut, että koira olisi niitä hangannut. Kyselin vähän mielipidettä shibakansalta facebookissa ja päätin kommenttien perusteella lähteä näytille eläinlääkärille. Onneksi meiltä on vain 700m eläinklinikka Tähteen, joten sinne teimme pienen päiväkävelyn. Palvelu oli erinomaista. Tarkoitus oli kysäistä, että varataanko aika asian tiimoilta, vai olenko kenties hysteerinen koiranomistaja. Anu otti meidät heti sisään, sanoi että olette jo tulleet ja hoidetaan asia nyt. Ei tainnut olla onneksi kovin kiireinen hetki. Silmät värjättiin ja katsottiin, että ei ole haavoja. Sitten saatiin kortisoni-antibioottitippakuuri ja ohjeet matkaan. Sidekalvoissa oli kuulemma myös turvotusta, että jokinhan niitä silmiä oikeasti vaivasi. 10päivää hoidellaan tipoilla, jos vointi meneekin huonommaksi, niin sitten yhteyttä eläinlääkäriin aikaisemmin. Rokotuksille mennään kuitenkin taas kahden viikon päästä, että jospa asia olisi hoidossa sitten. Peppi painoi tänään jo 5,4kg, tahti on huimaa ja mikähän jättiläinen tästä vielä kasvaakaan?
Kävimme tänään myös ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Peppi tapasi siellä innokkaita kavereita, oikeastaan vähän arastelikin niitä. Paikalla olivat mukavat beage, cavalier, mäyräkoira, ranskanbulli, cairni, puli-herra, kleinspitz ja pari kääpiöpinseriä. Ranskis oli oikeasti huippu, en olisi uskonut, että se on niin nopea ja ketterä :D Pepin rotu oli tuttu pulin omistajille, eräs mies kysyi myös Pepin rotua ja tuli vielä lopuksi kysymään, että se rotuhan oli siis simba? Heh, no annetaan anteeksi, taisi olla aika ihastunut pentuun, kuten oikeastaan kaikki muutkin...
Kertun asiassa ei uutta. Kolli on odottamassa, neiti ei ole juossut sitten joulun. Etenee siis omalla painollaan.
torstai 23. helmikuuta 2012
Kissa Kikkuran yllätys
Posti toi tänään Kertun verikoetulokset. Odotetusti FeLV ja FIV olivat negatiiviset, kuten pitää ollakin. Mutta veriryhmän suhteen Kerttu järjesti minulle yllärin olemalla B. Lisää haastetta kasvatukseen siis. Eli katsellaan miten homma nyt sitten järjestetään. Kollia ei tarvitse välttämättä vaihtaa, mutta sitten on ekan vuorokauden verran käsinruokintaa luvassa. Voihan kikkuraista!
tiistai 21. helmikuuta 2012
Kes-Kis näyttely 18.-19.2.
Kerttu kävi taas näyttelyssä. Ihanaa, kun näyttely oli täällä Jyväskylässä, talvella ajaminen on aina raskaampaa. Eikä tarvitse lähteä matkaan aamuyöstä. Itse olin toimihenkilönä näyttelyssä, kuten aina oman yhdistyksen näyttelyissä.
Kerttu oli luokassa 5. Lauantaina tuomarina oli Lotte Borch Tanskasta, lisäksi oppilaana oli Veikko Saarela Tampereelta. Arvostelu oli perusteellinen ja Kertusta löytyi taas paljon hyvää. Mutta ne korvat, ne voisivat olla paremmin sijoittuneet. Serti kuitenkin saatiin ja sitähän me olimmekin vain hakemassa.
Sunnuntaina tuomarina oli Helene Lis-Glader Ruotsista ja saimme hyvän arvostelun. Marraskuussa Helene arvosteli Kertun Turussa ja arvostelu oli hyvin samanlainen nytkin, tuomari siis piti linjansa ja mielipiteensä.
Kerttu oli alkuunsa kovastikin jännittynyt taas näyttelyhäkissään, piiloutui peiton alle ja vetäytyi omiin oloihinsa. Mutta sunnuntaina neiti seurusteli paljon enemmän eikä mennyt enää piiloon nukkumaan. Kannoin Kerttua aika paljon sylissä ennen arvostelua ja se selvästi rentoutti myös. Tuomarin pöydällä Kerttu on hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Kerttu myös hyväksyy vieraat sylit ja ihmiset hyvin. Nipa Seväkivi lahjoitti myyntipöydästään Kertulle uuden Hello Kitty käärmelelun ja lisäksi meillä on vähän yhteisiä suunnitelmia Kertun mahdollisen tyttöpennun suhteen ;)
Nyt ollaan sitten näyttelytauolla. Keväällä toivottavasti Kerttu tapaa prinssinsä ja sitten ollaan kesä- ja syksykin aluksi mammalomalla. Isompia suunnitelmia ei olekaan vielä tehty.
Kerttu oli luokassa 5. Lauantaina tuomarina oli Lotte Borch Tanskasta, lisäksi oppilaana oli Veikko Saarela Tampereelta. Arvostelu oli perusteellinen ja Kertusta löytyi taas paljon hyvää. Mutta ne korvat, ne voisivat olla paremmin sijoittuneet. Serti kuitenkin saatiin ja sitähän me olimmekin vain hakemassa.
Sunnuntaina tuomarina oli Helene Lis-Glader Ruotsista ja saimme hyvän arvostelun. Marraskuussa Helene arvosteli Kertun Turussa ja arvostelu oli hyvin samanlainen nytkin, tuomari siis piti linjansa ja mielipiteensä.
Kerttu oli alkuunsa kovastikin jännittynyt taas näyttelyhäkissään, piiloutui peiton alle ja vetäytyi omiin oloihinsa. Mutta sunnuntaina neiti seurusteli paljon enemmän eikä mennyt enää piiloon nukkumaan. Kannoin Kerttua aika paljon sylissä ennen arvostelua ja se selvästi rentoutti myös. Tuomarin pöydällä Kerttu on hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Kerttu myös hyväksyy vieraat sylit ja ihmiset hyvin. Nipa Seväkivi lahjoitti myyntipöydästään Kertulle uuden Hello Kitty käärmelelun ja lisäksi meillä on vähän yhteisiä suunnitelmia Kertun mahdollisen tyttöpennun suhteen ;)
 |
| Kerttu ja käärme, ei niin leppoisalla fiiliksellä tässä. |
Nyt ollaan sitten näyttelytauolla. Keväällä toivottavasti Kerttu tapaa prinssinsä ja sitten ollaan kesä- ja syksykin aluksi mammalomalla. Isompia suunnitelmia ei olekaan vielä tehty.
torstai 16. helmikuuta 2012
Eläinlääkärissä
Tänään kävimme eläinlääkärissä kolmen kissan ja KettuTytön kanssa. Ohjelmassa oli seuraavia asioista:
Pepin 1.rokotus Suomessa. Meillä on maailman taitavin eläinlääkäri, joka työnsi koiralle suun täydeltä herkkuja eteen. Itse rokotusta ei Peppi huomannutkaan, kun rouskutteli namujaan :D Pikainen tarkastus kertoi, että Peppi on kelpo tyttö, jolla on asiat niin kuin pikkukoiralla pitääkin.
Milla sai myös piikin kankkuunsa ja sekin meni ihan huomaamatta. Joulukuisesta viime käynnistä Milla-rouva on varmasti paisunut 1kg, jos ei enemmänkin... Emma puolestaan sai pikaisen tarkastuksen ja diagnoosi pysyi samana, tasapainoelimessä vikaa, ei aivoperäistä. Emma saa toipua omaan tahtiinsa.
Kissa Kikkura pääsi puolestaan sydämen ultraan. Hienosti kikkurainen pysyi paikallaan ultrauksen aikana ja lopulta labrojen ottokaan ei ollut Kertusta kamala juttu. Pari putkea saatiin ilman ongelmia ja niistä tulee vastauksia sitten varmaan joskus viikon perästä. Naimalupa on siis suoritettu, minulle lankeaa vain se sulhasen löytämisen osa, joka on ehkä kuitenkin vaikein. Katsotaan tuoko viikonlopun näyttely asiaan mitään uutta käännettä.
KettuTyttö painaa muuten jo 4,6kg, kasvu on huimaa! Vastapainoksi todetaan, että Kissa Kikkura on pitänyt nyt kurveistaan huolta ja painaa vaivaiset 2,6kg...
Onnistunut reissu taas Eläinklinikka Tähdessä, kiitos maailman mukavimmalle Anu-eläinlääkärille :) Kuvia tulee myöhemmin...
Pepin 1.rokotus Suomessa. Meillä on maailman taitavin eläinlääkäri, joka työnsi koiralle suun täydeltä herkkuja eteen. Itse rokotusta ei Peppi huomannutkaan, kun rouskutteli namujaan :D Pikainen tarkastus kertoi, että Peppi on kelpo tyttö, jolla on asiat niin kuin pikkukoiralla pitääkin.
 |
| Iskän sylissä on hyvä odottaa vuoroaan. |
 |
| Anu kuuntelee, sydän oli hyvä :) |
Milla sai myös piikin kankkuunsa ja sekin meni ihan huomaamatta. Joulukuisesta viime käynnistä Milla-rouva on varmasti paisunut 1kg, jos ei enemmänkin... Emma puolestaan sai pikaisen tarkastuksen ja diagnoosi pysyi samana, tasapainoelimessä vikaa, ei aivoperäistä. Emma saa toipua omaan tahtiinsa.
Kissa Kikkura pääsi puolestaan sydämen ultraan. Hienosti kikkurainen pysyi paikallaan ultrauksen aikana ja lopulta labrojen ottokaan ei ollut Kertusta kamala juttu. Pari putkea saatiin ilman ongelmia ja niistä tulee vastauksia sitten varmaan joskus viikon perästä. Naimalupa on siis suoritettu, minulle lankeaa vain se sulhasen löytämisen osa, joka on ehkä kuitenkin vaikein. Katsotaan tuoko viikonlopun näyttely asiaan mitään uutta käännettä.
 |
| Vuorossa Kissa Kikkura. |
 |
| Kikkura oli reipas, saatiin ultrat ja verikokeet nätisti. |
Onnistunut reissu taas Eläinklinikka Tähdessä, kiitos maailman mukavimmalle Anu-eläinlääkärille :) Kuvia tulee myöhemmin...
tiistai 14. helmikuuta 2012
maanantai 13. helmikuuta 2012
Toipumista ja kohtaamisia
Emmalla menee paremmin :). Vanha rouva käy jo alakerrassa syömässä ja muutenkin on laajentanut elinpiiriään meidän makkarista koko taloon. Toki yöt käy nukkumassa meidän sängyssä, mutta alkaa olla normaalimpi. Kaatumisia ja huteruutta on vielä, se näkyy erityisesti, kun pitää hypätä ylös tai alas. Mutta parempaa kohti kuitenkin. Alla olevat kuvat on otettu ennen Emman putoamista.
KettuTyttö on puolestaan päässyt mukaan monenlaisiin kyläpaikkoihin ja poikettiin jopa keskustassakin nopeasti viime viikolla. Lisäksi meillä on käynyt koirakaveri kylässä. Pari kertaa on käyty Tikkakoskella kummityttömme kotona. Siellä vahtia pitää 9v jenkkicockeri Gibson, jonka kanssa Peppi on yrittänyt leikkiä kovasti. Gibson vain ei pennusta välitä, saattaapa jopa murahtaakin, kun toinen tunkee liian lähelle. Mummolassa Peppi on käynyt pari kertaa ja viime viikolla kävimme katsomassa pienintä kummilastamme Muuramessa. Siellä oli yksi innokas nuorineiti hoitamaan Peppiä, kun isosiskoa taas hieman pelotti. Keskustassa Peppi käveli hienosti sekä ulkona että sisällä kauppakeskuksessa saaden taas ihailevia katseita osakseen.
Yksi koirakaveri poikkesi meillä kotona, mutta kunnon leikkiä ei siltikään syntynyt. Borderterrieri Aksu keskittyi enemmän Pepin leluihin ja ruokakuppiin, kuin pentuun itseensä. Mutta yritys hyvä :)
Huomiota Peppi saa missä tahansa liikkuukin. Korvat takaviistoon, häntä hurjasti heiluen ja kohti jokaista vastaantulevaa ihmistä tai koiraa. Kaikkien kanssa haluaa tehdä tuttavuutta. Ja suloinen pentu saa huomionsa. Isot ja pienet ihmiset ihastuvat helposti, itse hihnan päässä kuulostelen kenen luokse paranee päästää. Kaikki koirat kiinnostavat hurjasti, mutta yksi koira myös pelotti, sitä juostiin kiljuen pakoon penkan päälle. Kyseessä oli hurjan pelottava sileäkarvainen collie :D. Lisäksi Pepissä on selvästi tarkkailijan vikaa, lumitöitä tekevää miestä pitää istua katsomaan pitkäksi aikaa, laadunvalvonta on siis erikoisalansa.
Vahtikoiran piirteitäkin on alkanut löytyä Peppi-neidistä. Oma alue talon päädystä on ihan pop ja nyt on keksitty ohikulkevat ihmiset. Niille voi räksyttää penkan päällä istuen. Se siitä shiban hiljaisuudesta sitten. Ei vaan, oikeasti kotona on hiljainen otus, mitä nyt joskus haukahtaa kissalle. Sisään tulevat ihmiset eivät saa Peppiä haukkumaan. Peppi on ottanut oman ulkoilualueensa myös vessaksi niin, että pitkälläkin kävelyllä saattaa tehdä vain pienet pissat. Sisälle vahinkoja tulee harvakseltaan.
Yöt meillä menee hyvin. Nyt jaksaa olla jo täyden yön ilman ulkoiluja. Alussa pyysi ulos 01 ja 05, nyt nukkuu 22-06 ongelmitta, jopa pidempään. Omassa pentuaitauksessa nukkuu, vaikka kevyesti pääsisi ylitse kiiveten. Ilmeisesti on kuitenkin ymmärtänyt homman eikä tarvetta karkaamiseen ole. Nukumme siis kaikki yhdessä, aitaus on meidän makkarissa. Alakerran aitaus on purettu ja keittiössä on portti, jonne neiti jää yksin ollessaan. Yksinäiset päivät ovat tähän asti olleet yhden käden sormin laskettavissa. Kiitos vuorotyöni ja miehen joustavien työaikojen :)
KettuTyttö on puolestaan päässyt mukaan monenlaisiin kyläpaikkoihin ja poikettiin jopa keskustassakin nopeasti viime viikolla. Lisäksi meillä on käynyt koirakaveri kylässä. Pari kertaa on käyty Tikkakoskella kummityttömme kotona. Siellä vahtia pitää 9v jenkkicockeri Gibson, jonka kanssa Peppi on yrittänyt leikkiä kovasti. Gibson vain ei pennusta välitä, saattaapa jopa murahtaakin, kun toinen tunkee liian lähelle. Mummolassa Peppi on käynyt pari kertaa ja viime viikolla kävimme katsomassa pienintä kummilastamme Muuramessa. Siellä oli yksi innokas nuorineiti hoitamaan Peppiä, kun isosiskoa taas hieman pelotti. Keskustassa Peppi käveli hienosti sekä ulkona että sisällä kauppakeskuksessa saaden taas ihailevia katseita osakseen.
 |
| Tämä matto on erittäin hyvänmakuinen :) Kotona on matot kerätty pois... |
 |
| Ja tämmöinen lelu olisi kiva meilläkin, hyppiviä palloja, jee :) |
 |
| Ja kun tarpeeksi leikkii, niin väsy iskee... |
 |
| Tämä neiti ei koiraa pelännyt :) |
Yksi koirakaveri poikkesi meillä kotona, mutta kunnon leikkiä ei siltikään syntynyt. Borderterrieri Aksu keskittyi enemmän Pepin leluihin ja ruokakuppiin, kuin pentuun itseensä. Mutta yritys hyvä :)
Huomiota Peppi saa missä tahansa liikkuukin. Korvat takaviistoon, häntä hurjasti heiluen ja kohti jokaista vastaantulevaa ihmistä tai koiraa. Kaikkien kanssa haluaa tehdä tuttavuutta. Ja suloinen pentu saa huomionsa. Isot ja pienet ihmiset ihastuvat helposti, itse hihnan päässä kuulostelen kenen luokse paranee päästää. Kaikki koirat kiinnostavat hurjasti, mutta yksi koira myös pelotti, sitä juostiin kiljuen pakoon penkan päälle. Kyseessä oli hurjan pelottava sileäkarvainen collie :D. Lisäksi Pepissä on selvästi tarkkailijan vikaa, lumitöitä tekevää miestä pitää istua katsomaan pitkäksi aikaa, laadunvalvonta on siis erikoisalansa.
Vahtikoiran piirteitäkin on alkanut löytyä Peppi-neidistä. Oma alue talon päädystä on ihan pop ja nyt on keksitty ohikulkevat ihmiset. Niille voi räksyttää penkan päällä istuen. Se siitä shiban hiljaisuudesta sitten. Ei vaan, oikeasti kotona on hiljainen otus, mitä nyt joskus haukahtaa kissalle. Sisään tulevat ihmiset eivät saa Peppiä haukkumaan. Peppi on ottanut oman ulkoilualueensa myös vessaksi niin, että pitkälläkin kävelyllä saattaa tehdä vain pienet pissat. Sisälle vahinkoja tulee harvakseltaan.
Yöt meillä menee hyvin. Nyt jaksaa olla jo täyden yön ilman ulkoiluja. Alussa pyysi ulos 01 ja 05, nyt nukkuu 22-06 ongelmitta, jopa pidempään. Omassa pentuaitauksessa nukkuu, vaikka kevyesti pääsisi ylitse kiiveten. Ilmeisesti on kuitenkin ymmärtänyt homman eikä tarvetta karkaamiseen ole. Nukumme siis kaikki yhdessä, aitaus on meidän makkarissa. Alakerran aitaus on purettu ja keittiössä on portti, jonne neiti jää yksin ollessaan. Yksinäiset päivät ovat tähän asti olleet yhden käden sormin laskettavissa. Kiitos vuorotyöni ja miehen joustavien työaikojen :)
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Shiban kiljahduksia ja metsäkissa päivystyksessä
Eilen oli poikkeuksellinen ilta. KettuTyttö antoi ensimmäiset kunnon shibakiljunnat, kun pikkunaskalihammasta piti rajoittaa. Ääni oli suorastaan veret seisauttava. Mutta nyt se on koettu. Onneksi ensimmäiset kiljunnat tuli koettua kotona :D
Surullinen tapahtuma oli Emman portaissa putoaminen. Itse en ollut tilannetta näkemässä, mutta osallisena oli 4v juniori ja 7v isosisko silminnäkijänä. Emma oli juossut portaita ylös poika perässä ja tehnytkin äkkikäännöksen alas, jolloin oli jostain syystä pudonnut. Tilanne oli näyttänyt pahalle ja kun siitä kuulin, lähdin heti katsomaan miten Emma voi. Emma kömpi nykien pöydän alta esiin, käynti oli kovin kovin huojuvaa ja vei toiselle puolelle kovaa kyytiä. Soitin heti eläinlääkäripäivystykseen, joka oli luojankiitos Jyväskylässä. Niinpä me Emman kanssa ajeltiin eläinklinikka Otsoon kello 22 illalla odottamaan vuoroamme. Pakkasta oli muhkeat -28°C. Noin 30min odoteltiin ja pääsimme Markus Kiilin vastaanotolle. Diagnoosi oli selvä, tasapainoelimessä oli tapahtunut jotain, joten Emmaa huimasi ja siksi kävelykään ei toiminut kunnolla. Lisäksi silmiin oli ilmestynyt nystagmusta, kun Emma yritti kokoajan korjata huonoa tasapainoaan. Kipupiikki niskaan ja kotona jatketaan kipulääkkellä. Kävimme myös keskustelua KettuTytön ruokailusta ja ostin mukaan Hill's:n penturuokaa, jota Markus kovasti suositteli. Paljastui myös, että Markus on myös melkoinen shiba-fani :) . Kotona Emma muutti meidän makkariin nukkumaan, jonne laitoimme ruuat ja hiekat yms. häntä varten. Siellä ei ole houkutusta yrittää päästä takanpäälle tms. Nyt tilanne näyttää vähän paremmalle, mutta edelleen Emma on kovin hutera...
Surullinen tapahtuma oli Emman portaissa putoaminen. Itse en ollut tilannetta näkemässä, mutta osallisena oli 4v juniori ja 7v isosisko silminnäkijänä. Emma oli juossut portaita ylös poika perässä ja tehnytkin äkkikäännöksen alas, jolloin oli jostain syystä pudonnut. Tilanne oli näyttänyt pahalle ja kun siitä kuulin, lähdin heti katsomaan miten Emma voi. Emma kömpi nykien pöydän alta esiin, käynti oli kovin kovin huojuvaa ja vei toiselle puolelle kovaa kyytiä. Soitin heti eläinlääkäripäivystykseen, joka oli luojankiitos Jyväskylässä. Niinpä me Emman kanssa ajeltiin eläinklinikka Otsoon kello 22 illalla odottamaan vuoroamme. Pakkasta oli muhkeat -28°C. Noin 30min odoteltiin ja pääsimme Markus Kiilin vastaanotolle. Diagnoosi oli selvä, tasapainoelimessä oli tapahtunut jotain, joten Emmaa huimasi ja siksi kävelykään ei toiminut kunnolla. Lisäksi silmiin oli ilmestynyt nystagmusta, kun Emma yritti kokoajan korjata huonoa tasapainoaan. Kipupiikki niskaan ja kotona jatketaan kipulääkkellä. Kävimme myös keskustelua KettuTytön ruokailusta ja ostin mukaan Hill's:n penturuokaa, jota Markus kovasti suositteli. Paljastui myös, että Markus on myös melkoinen shiba-fani :) . Kotona Emma muutti meidän makkariin nukkumaan, jonne laitoimme ruuat ja hiekat yms. häntä varten. Siellä ei ole houkutusta yrittää päästä takanpäälle tms. Nyt tilanne näyttää vähän paremmalle, mutta edelleen Emma on kovin hutera...
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kissa Kikkuralle pentuhaaveita
Kerttu alkaa olla sopivassa iässä kasvatuksen suhteen. Mutta "se oikea" on vielä valitsematta, yksi hyvä ehdokas on, mutta varmaan syytä katsoa muutkin vaihtoehdot, jos niitä on. Kollitilannetta ei helpota, että olen uusi ja tuntematon rodun harrastaja. Lisäksi sulhon pitäisi täydentää Kertun heikkoja kohtia. Kerttu on menossa vielä Kes-Kisin näyttelyyn 18.-19.2.2012 ja sitten olisi mahdollisuus pentuihin. HCM-ultra ja verikokeet on varattuna 16.2. torstaille. Vinkkejä ja ehdotuksia voi laittaa allekirjoittaneelle. Värillä ei niin suurta merkitystä ole, kun muuten olisi sopiva... :)
tiistai 31. tammikuuta 2012
Peppi saapui, eli matkakertomusta ja kuvia
Lauantaina 21.1. lähdimme autolla Helsinkiin, josta oli tarkoitus lähteä laivalla kohti Tukholmaa illalla. Mukana oli koiralle monenlaista tarviketta, pesää, peittoa, kuppia, pantaa, hihnoja, leluja, ruokaa, turvavyöt autoon yms. Lapsille olimme kertoneet koiranhakureissusta torstaina ja kaikki olimme intoa täynnä. Lähdimme jo aamusta liikkeelle ja suuntasimme suoraan Itäkeskukseen, jossa ruokailimme ja ostimme pieniä juttuja vielä koiralle, kuten leluja ja palkkiomakupaloja Faunattaresta. Valjaitakin katselimme, mutta koska koko oli hyvinkin epävarma, niin emme niitä hankkineet vielä. Laivamatka Ruotsiin sujui hyvin, lasten kanssa teimme ostoksia ja katselimme hytissä tv:tä. Leikkihuone oli tupaten täynnä pikkuväkeä, joten sinne emme menneet.
22.1. aamulla Tukholmassa olimme n.10:00 paikallista aikaa. Tekstari kasvattajalle, että olimme päässeet maihin ja lähdemme ajamaan. Ajoaikaa oli googlen mukaan n.1h, mutta todellisuudessa meni vähän enemmän. Sää oli huono, taivaalta satoi isoja märkiä lumihiutaleita ja tiet olivat loskaisia. Viimeiset n.20km ajoimme ihan maalaismaisemissa ja lopulta löytyi oikea talokin, toisella yrittämällä. Siellä meitä jo odoteltiin.
Ensireaktio pentuihin oli, että ne on vielä pienempiä kuin kuvittelin. Kaksi pennuista oli jäljellä, meille tullut Mansikka ja veljensä Mustikka. Toiset kaksi olivat muuttaneet edellisenä päivänä. Äiti-koira Jenny otti meidät vastaan hyvin ystävällisesti, muutaman kerran haukahtaen ja sitten tuli rapsuteltavaksi. Pennut painivat ja touhusivat yhdessä, kun teimme paperit kuntoon ja kävimme käytännön juttuja läpi. Isäkoira Liso suhtautui meihin vähemmän ystävällisesti, mutta semmoisiahan osa shiboista on vieraita kohtaan. Sinällään en ollut kovin yllättynyt. Komea uros on silti. Olimme kasvattajan luona ehkä reilun tunnin, sitten lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Autossa Peppi vähän aikaa itkeskeli, aika kovaäänisestikin, kunnes rauhoittui nukkumaan. Matkalla pidettiin ruokatauko ja sitten ajettiin sukulaisiin kyläilemään ennen laivan lähtöä. Siellä Peppi tapasi ensimmäisen koirakaverin, Sepin, joka on jack russelinterrieri.
Laivamatka kotiin sujui hyvin. Peppi kävi useamman kerran laivan kannella värjöttelemässä ennenkuin suostui sinne pissaamaan. Hyttiin ei kuitenkaan vahinkoja tullut. Ruoka maistui vähän huonosti. Unta saatiin kuitenkin kaikki ja Pepin pesä oli sille mieleinen. Lapset eivät meinanneet malttaa antaa pennun olla, mutta onneksi Peppi oli tottunut lapsiin jo kasvattajansa luona. Laiva saapui Turkuun aikaisin aamulla ja ajelimme Auraan asti suoraan, jossa Peppi hoiti hätänsä ja me otimme aamiaista huoltoasemalla. Koska Peppi suhtautui pannassa kulkemiseen vähän niin ja näin, päätimme käydä ostamassa valjaat jo kotimatkalla. Faunattaren myyjä kyllä kysyi Pepistä, että onko shar pein pentu, ehkä tarkoitti chowchowta? Sopivat, mutta riittävän reilut valjaat löytyivät koiralle.
Kotona odotti sitten kissalauma. Peppi oli ihmeissään ja vähän haukkui kissoille. Kerttu oli eniten kauhuissaan, kaikki muuthan ovat eläneet ennenkin koiran kanssa. Kertun murinaa kesti pari päivää, mutta sitten se väheni ja viikossa homma toimii jo aivan mainiosti.
22.1. aamulla Tukholmassa olimme n.10:00 paikallista aikaa. Tekstari kasvattajalle, että olimme päässeet maihin ja lähdemme ajamaan. Ajoaikaa oli googlen mukaan n.1h, mutta todellisuudessa meni vähän enemmän. Sää oli huono, taivaalta satoi isoja märkiä lumihiutaleita ja tiet olivat loskaisia. Viimeiset n.20km ajoimme ihan maalaismaisemissa ja lopulta löytyi oikea talokin, toisella yrittämällä. Siellä meitä jo odoteltiin.
 |
| Mustikka & Mansikka :) |
 |
| Äitikoira Jenny |
 |
| Iskäkoira: Yamazakura's INXS |
Ensireaktio pentuihin oli, että ne on vielä pienempiä kuin kuvittelin. Kaksi pennuista oli jäljellä, meille tullut Mansikka ja veljensä Mustikka. Toiset kaksi olivat muuttaneet edellisenä päivänä. Äiti-koira Jenny otti meidät vastaan hyvin ystävällisesti, muutaman kerran haukahtaen ja sitten tuli rapsuteltavaksi. Pennut painivat ja touhusivat yhdessä, kun teimme paperit kuntoon ja kävimme käytännön juttuja läpi. Isäkoira Liso suhtautui meihin vähemmän ystävällisesti, mutta semmoisiahan osa shiboista on vieraita kohtaan. Sinällään en ollut kovin yllättynyt. Komea uros on silti. Olimme kasvattajan luona ehkä reilun tunnin, sitten lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Autossa Peppi vähän aikaa itkeskeli, aika kovaäänisestikin, kunnes rauhoittui nukkumaan. Matkalla pidettiin ruokatauko ja sitten ajettiin sukulaisiin kyläilemään ennen laivan lähtöä. Siellä Peppi tapasi ensimmäisen koirakaverin, Sepin, joka on jack russelinterrieri.
 |
| Koirakaveri Sepi |
 |
| Erik & Karo ihastuivat KettuTyttöön <3 |
Laivamatka kotiin sujui hyvin. Peppi kävi useamman kerran laivan kannella värjöttelemässä ennenkuin suostui sinne pissaamaan. Hyttiin ei kuitenkaan vahinkoja tullut. Ruoka maistui vähän huonosti. Unta saatiin kuitenkin kaikki ja Pepin pesä oli sille mieleinen. Lapset eivät meinanneet malttaa antaa pennun olla, mutta onneksi Peppi oli tottunut lapsiin jo kasvattajansa luona. Laiva saapui Turkuun aikaisin aamulla ja ajelimme Auraan asti suoraan, jossa Peppi hoiti hätänsä ja me otimme aamiaista huoltoasemalla. Koska Peppi suhtautui pannassa kulkemiseen vähän niin ja näin, päätimme käydä ostamassa valjaat jo kotimatkalla. Faunattaren myyjä kyllä kysyi Pepistä, että onko shar pein pentu, ehkä tarkoitti chowchowta? Sopivat, mutta riittävän reilut valjaat löytyivät koiralle.
 |
| Laivalla Alina & Peppi. |
 |
| Kaverukset Hugo & Peppi. |
Kotona odotti sitten kissalauma. Peppi oli ihmeissään ja vähän haukkui kissoille. Kerttu oli eniten kauhuissaan, kaikki muuthan ovat eläneet ennenkin koiran kanssa. Kertun murinaa kesti pari päivää, mutta sitten se väheni ja viikossa homma toimii jo aivan mainiosti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)