Miksi shiba?

Taisi olla vuosi 2006. Corgi-poikamme Sulo menehtyi äkillisesti sairastuttuaan ja koiran paikka jäi auki. Töissä käsiini eksyi vanha Koiramme-lehti, jossa oli rotuesittelyssä shiba. Ihastus tapahtui välittömästi. Jo samana vuonna kävimme Jyväskylän koiranäyttelyssä shiboja tervehtimässä ja rapsuttamassa. Aika ei ollut kuitenkaan oikea, koska esikoisemme oli 2vuotias ja toisesta lapsesta oli ajatusta. Mutta shiba jäi elämään mielessä. Syksyllä 2011 ajatus koirasta taas pulpahti pinnalle. Esikoinen oli aloittanut koulun ja pikkuvelikin täytti 4vuotta. Nyt olisi aika toteuttaa haave. Pennun löytäminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa. Shiba-yhdistyksen pentulista loisti tyhjänä. Kolmea vasta syntymässä olevaa pentuetta kyselin. Varauksia oli kaikissa jo runsaasti. Eräs kasvattajista vinkkasi kurkkaamaan Ruotsin tarjontaa. Voi ihmettä, siellä oli pentuja listalla. Päätin kokeilla onneani, vapaita narttuja, ihanko totta, meille koiravauva, sieltä sen saisi. Muutaman päivän kirjoittelun jälkeen päätimme, koira tulee sitten Ruotsista. Suomen pentuvälittäjä vielä uskalsi sanoa, että kyseessä on hyvä kasvattaja, johon voimme luottaa.

Shibassa on monta asiaa, jotka miellyttävät.

• Se on näppärän kokoinen, kulkee helposti mukana ja myös ekaluokkalainen voi viedä sen tarvittaessa yksin ulos.

• Sillä on helppohoitoinen turkki, joka on myös säänkestävä.

• Se ei räksytä, kuten pystykorvat monesti tekevät.

• Se on siisti luonnostaan.Se pesee itseään kissan tavoin ja sisäsiisteys opitaan varhain.

• Se on yleensä melko rauhallinen sisätiloissa (toki pennun vilkkaus kuuluu asiaan).

• Se on ulkonäöltä tosi kaunis.

• Sen kanssa voi harrastaa monenlaista. Homma on lähinnä itsestä kiinni.

• Se kiintyy omaan perheeseensä syvästi, mutta voi olla vieraita kohtaan varautunut tai välinpitämätön.
  
  
• Se on rotuna vielä melko terve.
  
• Se jaksaa vetää pitkän lenkin, mutta sen elämä ei mene sekaisin, vaikka välillä käytäisiin vain korttelikierros.
  

Siksi shiba.