Kissa Kikkuran yllätys

Posti toi tänään Kertun verikoetulokset. Odotetusti FeLV ja FIV olivat negatiiviset, kuten pitää ollakin. Mutta veriryhmän suhteen Kerttu järjesti minulle yllärin olemalla B. Lisää haastetta kasvatukseen siis. Eli katsellaan miten homma nyt sitten järjestetään. Kollia ei tarvitse välttämättä vaihtaa, mutta sitten on ekan vuorokauden verran käsinruokintaa luvassa. Voihan kikkuraista!

Kes-Kis näyttely 18.-19.2.

Kerttu kävi taas näyttelyssä. Ihanaa, kun näyttely oli täällä Jyväskylässä, talvella ajaminen on aina raskaampaa. Eikä tarvitse lähteä matkaan aamuyöstä. Itse olin toimihenkilönä näyttelyssä, kuten aina oman yhdistyksen näyttelyissä.
Kerttu oli luokassa 5. Lauantaina tuomarina oli Lotte Borch Tanskasta, lisäksi oppilaana oli Veikko Saarela Tampereelta. Arvostelu oli perusteellinen ja Kertusta löytyi taas paljon hyvää. Mutta ne korvat, ne voisivat olla paremmin sijoittuneet. Serti kuitenkin saatiin ja sitähän me olimmekin vain hakemassa.
Sunnuntaina tuomarina oli Helene Lis-Glader Ruotsista ja saimme hyvän arvostelun. Marraskuussa Helene arvosteli Kertun Turussa ja arvostelu oli hyvin samanlainen nytkin, tuomari siis piti linjansa ja mielipiteensä. 
Kerttu oli alkuunsa kovastikin jännittynyt taas näyttelyhäkissään, piiloutui peiton alle ja vetäytyi omiin oloihinsa. Mutta sunnuntaina neiti seurusteli paljon enemmän eikä mennyt enää piiloon nukkumaan. Kannoin Kerttua aika paljon sylissä ennen arvostelua ja se selvästi rentoutti myös. Tuomarin pöydällä Kerttu on hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Kerttu myös hyväksyy vieraat sylit ja ihmiset hyvin. Nipa Seväkivi lahjoitti myyntipöydästään Kertulle uuden Hello Kitty käärmelelun ja lisäksi meillä on vähän yhteisiä suunnitelmia Kertun mahdollisen tyttöpennun suhteen ;)

Kerttu ja käärme, ei niin leppoisalla fiiliksellä tässä.

Nyt ollaan sitten näyttelytauolla. Keväällä toivottavasti Kerttu tapaa prinssinsä ja sitten ollaan kesä- ja syksykin aluksi mammalomalla. Isompia suunnitelmia ei olekaan vielä tehty.

Eläinlääkärissä

Tänään kävimme eläinlääkärissä kolmen kissan ja KettuTytön kanssa. Ohjelmassa oli seuraavia asioista:

Pepin 1.rokotus Suomessa. Meillä on maailman taitavin eläinlääkäri, joka työnsi koiralle suun täydeltä herkkuja eteen. Itse rokotusta ei Peppi huomannutkaan, kun rouskutteli namujaan :D Pikainen tarkastus kertoi, että Peppi on kelpo tyttö, jolla on asiat niin kuin pikkukoiralla pitääkin.

Iskän sylissä on hyvä odottaa vuoroaan.

Anu kuuntelee, sydän oli hyvä :)

 

Milla sai myös piikin kankkuunsa ja sekin meni ihan huomaamatta. Joulukuisesta viime käynnistä Milla-rouva on varmasti paisunut 1kg, jos ei enemmänkin... Emma puolestaan sai pikaisen tarkastuksen ja diagnoosi pysyi samana, tasapainoelimessä vikaa, ei aivoperäistä. Emma saa toipua omaan tahtiinsa.

Kissa Kikkura pääsi puolestaan sydämen ultraan. Hienosti kikkurainen pysyi paikallaan ultrauksen aikana ja lopulta labrojen ottokaan ei ollut Kertusta kamala juttu. Pari putkea saatiin ilman ongelmia ja niistä tulee vastauksia sitten varmaan joskus viikon perästä. Naimalupa on siis suoritettu, minulle lankeaa vain se sulhasen löytämisen osa, joka on ehkä kuitenkin vaikein. Katsotaan tuoko viikonlopun näyttely asiaan mitään uutta käännettä.

Vuorossa Kissa Kikkura.

Kikkura oli reipas, saatiin ultrat ja verikokeet nätisti.

KettuTyttö painaa muuten jo 4,6kg, kasvu on huimaa! Vastapainoksi todetaan, että Kissa Kikkura on pitänyt nyt kurveistaan huolta ja painaa vaivaiset 2,6kg...

Onnistunut reissu taas Eläinklinikka Tähdessä, kiitos maailman mukavimmalle Anu-eläinlääkärille :) Kuvia tulee myöhemmin...

Hyvää Ystävänpäivää :)

Toipumista ja kohtaamisia

Emmalla menee paremmin :). Vanha rouva käy jo alakerrassa syömässä ja muutenkin on laajentanut elinpiiriään meidän makkarista koko taloon. Toki yöt käy nukkumassa meidän sängyssä, mutta alkaa olla normaalimpi. Kaatumisia ja huteruutta on vielä, se näkyy erityisesti, kun pitää hypätä ylös tai alas. Mutta parempaa kohti kuitenkin. Alla olevat kuvat on otettu ennen Emman putoamista.

KettuTyttö on puolestaan päässyt mukaan monenlaisiin kyläpaikkoihin ja poikettiin jopa keskustassakin nopeasti viime viikolla. Lisäksi meillä on käynyt koirakaveri kylässä. Pari kertaa on käyty Tikkakoskella kummityttömme kotona. Siellä vahtia pitää 9v jenkkicockeri Gibson, jonka kanssa Peppi on yrittänyt leikkiä kovasti. Gibson vain ei pennusta välitä, saattaapa jopa murahtaakin, kun toinen tunkee liian lähelle. Mummolassa Peppi on käynyt pari kertaa ja viime viikolla kävimme katsomassa pienintä kummilastamme Muuramessa. Siellä oli yksi innokas nuorineiti hoitamaan Peppiä, kun isosiskoa taas hieman pelotti. Keskustassa Peppi käveli hienosti sekä ulkona että sisällä kauppakeskuksessa saaden taas ihailevia katseita osakseen.

Tämä matto on erittäin hyvänmakuinen :) Kotona on matot kerätty pois...

 Ja tämmöinen lelu olisi kiva meilläkin, hyppiviä palloja, jee :)

Ja kun tarpeeksi leikkii, niin väsy iskee...

Tämä neiti ei koiraa pelännyt :)

Yksi koirakaveri poikkesi meillä kotona, mutta kunnon leikkiä ei siltikään syntynyt. Borderterrieri Aksu keskittyi enemmän Pepin leluihin ja ruokakuppiin, kuin pentuun itseensä. Mutta yritys hyvä :)

Huomiota Peppi saa missä tahansa liikkuukin. Korvat takaviistoon, häntä hurjasti heiluen ja kohti jokaista vastaantulevaa ihmistä tai koiraa. Kaikkien kanssa haluaa tehdä tuttavuutta. Ja suloinen pentu saa huomionsa. Isot ja pienet ihmiset ihastuvat helposti, itse hihnan päässä kuulostelen kenen luokse paranee päästää. Kaikki koirat kiinnostavat hurjasti, mutta yksi koira myös pelotti, sitä juostiin kiljuen pakoon penkan päälle. Kyseessä oli hurjan pelottava sileäkarvainen collie :D. Lisäksi Pepissä on selvästi tarkkailijan vikaa, lumitöitä tekevää miestä pitää istua katsomaan pitkäksi aikaa, laadunvalvonta on siis erikoisalansa.

Vahtikoiran piirteitäkin on alkanut löytyä Peppi-neidistä. Oma alue talon päädystä on ihan pop ja nyt on keksitty ohikulkevat ihmiset. Niille voi räksyttää penkan päällä istuen. Se siitä shiban hiljaisuudesta sitten. Ei vaan, oikeasti kotona on hiljainen otus, mitä nyt joskus haukahtaa kissalle. Sisään tulevat ihmiset eivät saa Peppiä haukkumaan. Peppi on ottanut oman ulkoilualueensa myös vessaksi niin, että pitkälläkin kävelyllä saattaa tehdä vain pienet pissat. Sisälle vahinkoja tulee harvakseltaan.

Yöt meillä menee hyvin. Nyt jaksaa olla jo täyden yön ilman ulkoiluja. Alussa pyysi ulos 01 ja 05, nyt nukkuu 22-06 ongelmitta, jopa pidempään. Omassa pentuaitauksessa nukkuu, vaikka kevyesti pääsisi ylitse kiiveten. Ilmeisesti on kuitenkin ymmärtänyt homman eikä tarvetta karkaamiseen ole. Nukumme siis kaikki yhdessä, aitaus on meidän makkarissa. Alakerran aitaus on purettu ja keittiössä on portti, jonne neiti jää yksin ollessaan. Yksinäiset päivät ovat tähän asti olleet yhden käden sormin laskettavissa. Kiitos vuorotyöni ja miehen joustavien työaikojen :)

Shiban kiljahduksia ja metsäkissa päivystyksessä

Eilen oli poikkeuksellinen ilta. KettuTyttö antoi ensimmäiset kunnon shibakiljunnat, kun pikkunaskalihammasta piti rajoittaa. Ääni oli suorastaan veret seisauttava. Mutta nyt se on koettu. Onneksi ensimmäiset kiljunnat tuli koettua kotona :D

Surullinen tapahtuma oli Emman portaissa putoaminen. Itse en ollut tilannetta näkemässä, mutta osallisena oli 4v juniori ja 7v isosisko silminnäkijänä. Emma oli juossut portaita ylös poika perässä ja tehnytkin äkkikäännöksen alas, jolloin oli jostain syystä pudonnut. Tilanne oli näyttänyt pahalle ja kun siitä kuulin, lähdin heti katsomaan miten Emma voi. Emma kömpi nykien pöydän alta esiin, käynti oli kovin kovin huojuvaa ja vei toiselle puolelle kovaa kyytiä. Soitin heti eläinlääkäripäivystykseen, joka oli luojankiitos Jyväskylässä. Niinpä me Emman kanssa ajeltiin eläinklinikka Otsoon kello 22 illalla odottamaan vuoroamme. Pakkasta oli muhkeat -28°C. Noin 30min odoteltiin ja pääsimme Markus Kiilin vastaanotolle. Diagnoosi oli selvä, tasapainoelimessä oli tapahtunut jotain, joten Emmaa huimasi ja siksi kävelykään ei toiminut kunnolla. Lisäksi silmiin oli ilmestynyt nystagmusta, kun Emma yritti kokoajan korjata huonoa tasapainoaan. Kipupiikki niskaan ja kotona jatketaan kipulääkkellä. Kävimme myös keskustelua KettuTytön ruokailusta ja ostin mukaan Hill's:n penturuokaa, jota Markus kovasti suositteli. Paljastui myös, että Markus on myös melkoinen shiba-fani :) . Kotona Emma muutti meidän makkariin nukkumaan, jonne laitoimme ruuat ja hiekat yms. häntä varten. Siellä ei ole houkutusta yrittää päästä takanpäälle tms. Nyt tilanne näyttää vähän paremmalle, mutta edelleen Emma on kovin hutera...

Kissa Kikkuralle pentuhaaveita

Kerttu alkaa olla sopivassa iässä kasvatuksen suhteen. Mutta "se oikea" on vielä valitsematta, yksi hyvä ehdokas on, mutta varmaan syytä katsoa muutkin vaihtoehdot, jos niitä on. Kollitilannetta ei helpota, että olen uusi ja tuntematon rodun harrastaja. Lisäksi sulhon pitäisi täydentää Kertun heikkoja kohtia. Kerttu on menossa vielä Kes-Kisin näyttelyyn 18.-19.2.2012 ja sitten olisi mahdollisuus pentuihin. HCM-ultra ja verikokeet on varattuna 16.2. torstaille. Vinkkejä ja ehdotuksia voi laittaa allekirjoittaneelle. Värillä ei niin suurta merkitystä ole, kun muuten olisi sopiva... :)