Toipumista ja kohtaamisia

Emmalla menee paremmin :). Vanha rouva käy jo alakerrassa syömässä ja muutenkin on laajentanut elinpiiriään meidän makkarista koko taloon. Toki yöt käy nukkumassa meidän sängyssä, mutta alkaa olla normaalimpi. Kaatumisia ja huteruutta on vielä, se näkyy erityisesti, kun pitää hypätä ylös tai alas. Mutta parempaa kohti kuitenkin. Alla olevat kuvat on otettu ennen Emman putoamista.

KettuTyttö on puolestaan päässyt mukaan monenlaisiin kyläpaikkoihin ja poikettiin jopa keskustassakin nopeasti viime viikolla. Lisäksi meillä on käynyt koirakaveri kylässä. Pari kertaa on käyty Tikkakoskella kummityttömme kotona. Siellä vahtia pitää 9v jenkkicockeri Gibson, jonka kanssa Peppi on yrittänyt leikkiä kovasti. Gibson vain ei pennusta välitä, saattaapa jopa murahtaakin, kun toinen tunkee liian lähelle. Mummolassa Peppi on käynyt pari kertaa ja viime viikolla kävimme katsomassa pienintä kummilastamme Muuramessa. Siellä oli yksi innokas nuorineiti hoitamaan Peppiä, kun isosiskoa taas hieman pelotti. Keskustassa Peppi käveli hienosti sekä ulkona että sisällä kauppakeskuksessa saaden taas ihailevia katseita osakseen.

Tämä matto on erittäin hyvänmakuinen :) Kotona on matot kerätty pois...

 Ja tämmöinen lelu olisi kiva meilläkin, hyppiviä palloja, jee :)

Ja kun tarpeeksi leikkii, niin väsy iskee...

Tämä neiti ei koiraa pelännyt :)

Yksi koirakaveri poikkesi meillä kotona, mutta kunnon leikkiä ei siltikään syntynyt. Borderterrieri Aksu keskittyi enemmän Pepin leluihin ja ruokakuppiin, kuin pentuun itseensä. Mutta yritys hyvä :)

Huomiota Peppi saa missä tahansa liikkuukin. Korvat takaviistoon, häntä hurjasti heiluen ja kohti jokaista vastaantulevaa ihmistä tai koiraa. Kaikkien kanssa haluaa tehdä tuttavuutta. Ja suloinen pentu saa huomionsa. Isot ja pienet ihmiset ihastuvat helposti, itse hihnan päässä kuulostelen kenen luokse paranee päästää. Kaikki koirat kiinnostavat hurjasti, mutta yksi koira myös pelotti, sitä juostiin kiljuen pakoon penkan päälle. Kyseessä oli hurjan pelottava sileäkarvainen collie :D. Lisäksi Pepissä on selvästi tarkkailijan vikaa, lumitöitä tekevää miestä pitää istua katsomaan pitkäksi aikaa, laadunvalvonta on siis erikoisalansa.

Vahtikoiran piirteitäkin on alkanut löytyä Peppi-neidistä. Oma alue talon päädystä on ihan pop ja nyt on keksitty ohikulkevat ihmiset. Niille voi räksyttää penkan päällä istuen. Se siitä shiban hiljaisuudesta sitten. Ei vaan, oikeasti kotona on hiljainen otus, mitä nyt joskus haukahtaa kissalle. Sisään tulevat ihmiset eivät saa Peppiä haukkumaan. Peppi on ottanut oman ulkoilualueensa myös vessaksi niin, että pitkälläkin kävelyllä saattaa tehdä vain pienet pissat. Sisälle vahinkoja tulee harvakseltaan.

Yöt meillä menee hyvin. Nyt jaksaa olla jo täyden yön ilman ulkoiluja. Alussa pyysi ulos 01 ja 05, nyt nukkuu 22-06 ongelmitta, jopa pidempään. Omassa pentuaitauksessa nukkuu, vaikka kevyesti pääsisi ylitse kiiveten. Ilmeisesti on kuitenkin ymmärtänyt homman eikä tarvetta karkaamiseen ole. Nukumme siis kaikki yhdessä, aitaus on meidän makkarissa. Alakerran aitaus on purettu ja keittiössä on portti, jonne neiti jää yksin ollessaan. Yksinäiset päivät ovat tähän asti olleet yhden käden sormin laskettavissa. Kiitos vuorotyöni ja miehen joustavien työaikojen :)